- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Flavia de Luce

    


Flavia de Luce -kirjasarja kertoo 11-vuotiaasta Flaviasta, joka ratkoo rikoksia, pitää kemiasta ja nimittää itseään mestarimyrkyttäjäksi. Kun kuulin kirjoista ensimmäisen kerran, olin hieman epäileväinen, miten lapsikertoja toimii lähinnä aikuisille suunnatuissa kirjoissa. Sarjan viisi ensimmäistä kirjaa luettuani voin todeta, että hyvin toimii. Kirjojen miljöö on 1950-luvun Englannin pikkukylä, jossa Flavia perheineen asuu rapistuvassa sukukartanossa. Isä on kiinnostunut enemmän postimerkeistä kuin lapsistaan ja äiti on kadonnut vuorikiipeilyonnettomuudessa ja todettu kuolleeksi. Flavian isosiskot lähinnä kiusaavat kuopusta, mutta eipä Flaviakaan toimettomaksi jää kepposten suhteen.

Takakansissa mainitaan kirjojen olevan sekoitus neiti Marplea ja Viisikko-kirjoja, mikä onkin osuva kuvaus. Murhamysteerit eivät ole mitenkään erikoisia, mutta kirjojen ehdoton vahvuus onkin se, miten elämää kuvataan Flavian silmin. Flavia on jossain määrin pikkuvanha ja ajatuksenjuoksu on aikamoista 11-vuotiaalle. Tämän vuoksi hän on mitä sopivin henkilö ratkomaan murhia ja näyttämään poliisille pitkää nenää.  Hän asustelee kartanon hylätyssä itäsiivessä, jossa myös Tar-enon vanha kemianlaboratorio sijaitsee. Jotenkin on vain vaikea kuvitella lasta tekemässä erilaisia kemiallisia kokeita... Tämä johtuu ehkä siitä, että itse en muista kemian tunneilta paljon mitään, joten Flavian laaja tietämys aiheesta yllättää, positiivisessa mielessä tietenkin.

Kirjat sivuavat myös ikäviä teemoja: miten sota vaikuttaa ihmisiin jälkikäteen tai miten perhe reagoi toisen vanhemman menetykseen. Vaikka Flavia kuvataan kirjassa fiksuksi lapseksi, on hän siitä huolimatta yksinäinen. Isään ei saa kunnolla kontaktia, ja siskotkin kiusoittelevat esimerkiksi väittämällä Flaviaa adoptiolapseksi, eikä omanikäistä seuraa näytä hänen ympärillään olevan. Flavian elämä näyttää olevan suhteellisen vapaata: hän pääsee juoksentelemaan missä haluaa ja milloin haluaa, kunhan on ruoka-aikaan saapuvilla. Tosin tästäkään Flavia ei aina onnistu pitämään kiinni, koska seikkailuthan eivät aikaa katso. Minä ainakin olisin ollut lapsena onneni kukkuloilla, jos olisin yhtä huolettomasti voinut tulla ja mennä kotona.

Kirjat ovat piristävän erilaisia muihin dekkareihin verrattuna, sillä onhan pääosassa lapsi, joka on kiinnostunut myrkyistä ja käyttää kemiaa apunaan ratkoessaan murhia. Oma kiinnostus kemiaan peruskoulussa olisi voinut olla aivan toinen, jos olisin lukenut kirjat silloin. Plussaa myös sujuvasta käännöksestä, senkin ansiosta sivuja tuli käänneltyä rivakkaa tahtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!