Minun mielestäni levy on hyvä, jos sitä voi kuunnella joka päivä monta tuntia, eikä siihen siltikään kyllästy. Nightwishin uusin levy on juuri sellainen. Olen jo muutaman viikon kuunnellut sitä päivittäin, ja edelleen löydän siitä aina jotain uutta. Tähän voi kyllä vaikuttaa sekin, että höynähdin ostamaan kolme levyä sisältävän earbook-version, joten kaksi instrumentaalista levyä on tällä hetkellä kovassa kuuntelussa. Orkesteriversiot kappaleista ovat yksinkertaisesti mahtavia! Tällä menolla levy varmaan kuluu puhki soittimessa, mutta ei sitä voi olla kuuntelemattakaan.
Joka kuuntelukerta kuulen joitain uutta, jonkin uuden stemman, jota lähden seuraaman. Ensin kuulen sellojen ääntä, sitten lyömäsoittimia, josta hyppään kuoron melodiaan ja takaisin lyömäsoittimiin, josta hyppäänkin yhtäkkiä kuuntelemaan fagotin ääntä. Minusta on hauska yrittää arvailla, mitkä äänet kuuluvat millekin soittimelle. Yritän parhaani mukaan kuunnella eri soitinten stemmoja ja sitä kautta päästä kappaleen sisään. Sävelkorvani ei ole niin harjaantunut, että erottaisin kaiken täydellisesti, mutta minulle se riittää.
Muutenkin earbook oli melkoinen ilmestys, kun sen paketista kaivoin esille. Ison koon vuoksi kirjasen kuvat ovat tarkkoja, ja niissä on paljon yksityiskohtia. Sitäkin voisin selailla vaikka kuinka ja kuunnella samalla levyä. Eikä Floor Jansen solistina ole yhtään sen hullumpi. Eikä evoluution ja biologian sotkeminen kappaleisiin haitannut minua yhtään, päin vastoin. Sain taas uuden näkökulman ajatella elämää ja sen tarkoitusta.
"We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place, but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Sahara. Certainly, those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA, so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of those stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here. We privileged few, who won the lottery of birth against all odds, how dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred?"
Ainoana miinuksena voisin pitää sitä, että Marco Hietalan laulua olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin. Mutta kokonaisuutena levy kyllä kompensoi tämän pienen puutteen, taas kerran taattua Nightwishia Tuomas Holopaiselta.