- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sydänjuuret

"Kuinka on tähän jälleen tultu
hyvä huonoksi muuttunut taas.
Miten hyvää täytyy saada
ettei haikaile sen parempaa?"

"Voiko onnen jostain ostaa
voiko piilottaa lukkojen taa?
Sieltä esiin tuolloin nostaa,
kun tarvitsee lohduttajaa."

Olisihan se hienoa, jos onnea voisi säilöä purnukoihin samaan tapaan kuin syksyisin säilötään marjoja, hilloja ja mehuja. Mikäs sen mukavampaa kuin komeron ylähyllyllä rivi purkkeja, joiden kylkiin on kirjoitettu onnea säilömispäivämäärän kera. Purkin voisi avata aina silloin, kun elämä potkisi todella päähän eikä minkäänlaista ratkaisua olisi näkyvissä. Eipähän tarvitsisi  turvautua huumaaviin aineisiin tunteakseen edes hetkellistä helpotusta. Puhtaan onnen käyttö olisi paljon parempaa ja ihmisystävällisempää... Tämäkin on kuitenkin yksi niistä monista illuusioista, joita päässäni pyörii päivittäin.

Onnellisuus on niin ohimenevä ja utopistinen käsite, että siitä on hankala saada otetta. En tiedä voisinko väittää olevani onnellinen tällä hetkellä. Voiko hetkellistä hyvänolontunnetta kutsua onneksi? Tai jos käyn läpi viimeistä puolta vuotta ja siihen sisältyviä hetkiä...jos onnellisia hetkiä oli enemmän kuin onnettomia, olenko ollut onnellinen viimeiset puoli vuotta?

Tiedän, että olen kokenut ainakin hetkellisiä onnen tunteita. Olen lukenut hyvän kirjan...kuullut hyvän kappaleen radiosta...tehnyt omin käsin jotain, josta olen ollut ylpeä. Mutta voinko väittää olevani onnellinen ylipäätään tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa? En tiedä. Ehkä joskus myöhemmin huomaan itse asiassa olleeni onnellinen juuri sillä hetkellä, kun kirjoitin tätä tekstiä. Ehkä en osaa arvostaa tarpeeksi kaikkia hyviä asioita, joita elämässäni on tällä hetkellä, joten en edes huomaa kuinka onnellista elämäni onkaan.