- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Hot

Kuumuus ja kesä. Ei Suomessa ehkä kaikista normaalein yhdistelmä. Lisätään yhtälöön vielä se, että sitä on kestänyt jo useita päiviä putkeen. Eihän asiasta pitäisi valittaa, koska kerrankin on lämmin eikä palele. Viime päivinä olen kuitenkin alkanut nähdä pimeässä ja kylmässä talvessa hyviäkin puolia...

Ei tarvitse välittää huonosta omatunnosta, jos viettää koko päivän neljän seinän sisällä. Kesällähän pitää olla ulkona, jos on hyvä ilma. Eihän sitä koskaan tiedä milloin luontoäiti päättää, että nyt riittää ja heittää kylmän ilman saarekkeen Suomen rajojen sisäpuolelle lisäten joukkoon vielä muutaman sadepilven. Ja kun ajattelee kerrankin imevänsä elimistöönsä hiukan harvinaista herkkua eli auringosta saatavaa D-vitamiinia, saa vaivan palkaksi punaiseksi palaneen nahkan. Mutta talvella, pimeässä ja kylmässä on ihan okei viettää koko päivä sisällä, kukaan ei oletakaan sinun uhmaavan pakkasta, jos ei ole välttämätön pakko. Sitä kyllä muuttuu valkeaksi kuin lumi, mutta eipähän ainakaan tarvitse pelätä ihosyöpää.

Olen vilukissa. Niinpä minun olettaisi pitävän lämpimästä, ja niin minä pidänkin. Tiettyyn rajaan asti. Kun kuumuus saavuttaa pisteen, jolloin on etsittävä helpotusta ilmastoiduista sisätiloista eikä pelkkä varjoon vetäytyminen auta, on mielestäni menty liian pitkälle. Jos yöllä ei pysty nukkumaan edes ilman peittoa, asunnon kaikki ikkunat avoinna viileälle(?) yöilmalle, on lämpöaalto liikaa. Talvessa ja kylmyydessä on se hyvä puoli, että vaatetta voi aina lisätä. Jos varpaita palelee, sen kun kaivelee komerosta villasukat. Mutta jos varpailla on kesällä kuuma, niin asiallepa ei paljon voi tehdä mitään. Paitsi työntää ne kiinni ilmastointilaitteeseen, jos sellaisen sattuu omistamaan.

Muutenkin viettäisin tällaiset ilmat mieluummin mökillä kuin kaupungissa. Sattuneesta syystä.