- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Viiden armeijan taistelu DVD

Olen katsonut pidennetyn version muutaman kerran ja ekstramateriaalitkin silmäillyt kertaalleen läpi. Onneksi elokuvaan oli lisätty muutamia tapahtumia selittäviä kohtauksia, jotka mielestäni olisi voinut olla kyllä teatteriversiossakin. Miten muuten kirjoja lukematon katsoja olisi voinut tietää, että Dainista tulee seuraava Vuorenalainen kuningas? Ja kirjasta itselle jäi kirkkaana mieleen se, miten Thorin haudattiin vuoren sisään Arkkikiven ja Orkristin kanssa. Eikä näistä näkynyt vilaustakaan teatteriversiossa. Sentään pidennettyyn versioon olivat päässeet ja hyvä niin.

Olen yrittänyt vältellä netissä kaikenlaisten kommenttien lukemista, etenkin nyt kun pidennetty DVD julkaistiin. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä, onnistuiko Peter Jackson luomaan hyvän trilogian vai ei. Ja varmaan Jacksonilla oli hyvät syyt tehdä asiat niin kuin teki Hobittien suhteen. Itseä eniten häiritsi se, että TSH-leffoihin verrattuna digitaalisten efektien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Toki tekniikkakin on kehittynyt sitten 2000-luvun alun. Mutta ovathan TSH-leffoissa käytetyt miniatyyrit nyt sen verran kuuluisia, että harmittaa, ettei vastaavanlaisia ole käytetty Hobiteissa. Tosin, aikaakin näiden kolmen elokuvan tekemiseen oli huomattavasti paljon vähemmän kuin mitä TSH-trilogialle varattiin. Ymmärtäähän sen, että ajanpuutteen vuoksi tietokoneella on paljon helpmpi tehdä kaikki. Kuitenkin huomasin muutamassa kohtaa selkeästi ajattelevani, että tämän on pakko olla täysin digitaalinen kohtaus, tämä ei näytä yhtään aidolta. Ja silloin illuusio särkyy. Ja kyllä se vähän uskottavuuttakin syö.

Hobitteja on kritisoitu siitäkin, miten paljon ne eroavat kirjasta. Sekin on vähän kaksipuolinen juttu. Toisaalta en pidä itsekään siitä, että juonia muutellaan liikaa, mutta jos kirjaa olisi noudattanut orjallisesti, ei se olisi riittänyt mitenkään kolmeen elokuvaan, saati että se olisi valkokankaalla ollut kiinnostavaa katsottavaa. Kirjahan on satukirja, jossa jokainen luku on pieni itsenäinen seikkailu. Pakkohan ne on jotenkin kytkeä yhteen ja pakkohan Gandalfin poistuminen retkikunnan seurasta on jotenkin selittää, kun kirjassa siitä ei paljon kerrottu. Pitkään suhtauduin epäilevästi siihen, että elokuviin nostettiin hahmoja, joita kirjassa ei ollut. Etenkin Taurielin keksiminen oli minusta hyvin hämmentävää, ja pidin sitä täysin turhana. Mutta ehkä Jacksonin perustelut hahmolle ovat sitten kääntäneet pääni. Ymmärrän, että elokuvat olisivat olleet hyvin miespainotteisia, jos Tauriel ei olisi tuonut vähän naisnäkökulmaa tarinaan. Mutta tämä Kili-Tauriel-Legolas-kolmidraama meni minusta kyllä vähän liian pitkälle. Itse en olisi Tolkienilta odottanut mitään sellaista, joten tällä hetkellä suhtaudun koko juonikuvioon hieman epäuskoisesti.

Loppujen lopuksi minä olen tyytyväinen Hobitti-trilogiaan, etenkin tähän viimeiseen osaan. En tiedä, olisiko Jackson saanut aikaan sen parempaa lopputulosta, vaikka hänen käytössään olisi ollut enemmän aikaa. Ainakin leffan ekstroista kävi ilmi, että aika nopealla tahdilla jouduttiin kuvaamaan, eikä lisäaika olisi ollut pahitteeksi. Jotenkin Hobittien ja TSH-trilogian vertaaminen tuntuu turhalta. Kirjat ovat erilaiset, ja trilogioiden välissäkin on melkein kymmenen vuotta kulunut aikaa, joten tekniikkakin mahdollistaa ihan erilaisen lopputuloksen. Luin Hobitin uudestaan, nyt kun elokuvat olivat vielä tuoreessa muistissa. Ja hämmästyin siitä, miten paljon vuorosanoja ja ajatuksia elokuvaan oli kuitenkin sisällytetty. Ottaen siis huomioon kaiken sen kritiikin, mitä kirjan ja elokuvan erilaisuudesta on lukenut. Ehkä ajatukset ja vuorosanat olivat vaihtaneet välillä omistajaa, mutta toisinaan lukiessa muistin tismalleen, missä kohtaa jokin vuorosana sanottiin elokuvassa ja millä äänenpainolla. 

Tällä kertaa mieleen jäi erityisesti keskustelu Thorinin ja Bilbon välillä tammenterhosta.
"One day it'll grow. And every time I look at it, I'll remember. Remember everything that happened, the good, the bad and how lucky I am that I made it home."

Jotenkin niin bilbomaista. Ja kyllä, silmäkulmat kostuivat joka kerta kun elokuvaa katsoin, etenkin lopussa. Ja ekstroja katsellessa myös, kun näki ylimääräistä kuvamateriaalia hautajaisista ja Gandalfin muistopuheesta, joka ei elokuvaan asti päätynyt. Ja vähän nostalgiaa herätti myös Christopher Leen kommentit ekstrojen puolella. Nyt on yksi aikakausi päättynyt, ja syvästi epäilen, ettei Tolkienin maailmaan pääse uudelle seikkailulle ihan heti. Mutta onneksi näiden elokuvien kautta pääsee samalle seikkailulle yhä uudestaan ja uudestaan.