- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Victory song

"Ei urhot kaukaisen pohjolan
uhan eessä taipuneet.
Jälleen pauhaa kansi taivahan
veri valuu maahan lumiseen.
Moni nähdä ei saa enää huomista,
moni jää heitä kaipaamaan.
Jälkipolville jää maa rauhaisa,
voiton laulut soi ainiaan."

Kuinkahan moni nykypäivänä jää miettimään itsenäisyyspäivän merkitystä? Kuinka moni nykynuori ajattelee millaisia uhrauksia ihmiset joutuivat silloin kauan aikaa sitten tekemään tämän maan puolesta? Toivottavasti mahdollisimman moni. Arkipäivälle sattuessa itsenäisyyspäivä on monille vain tervetullut ylimääräinen vapaapäivä opiskelulta tai työnteolta.

Olen myös surullinen siitä, miten paljon tietoa ja elämänkokemusta häviää koko ajan, kun veteraanit poistuvat keskuudestamme. Miten paljon hurjia kokemuksia, kauheita mielikuvia ja surullisia tarinoita jää kertomatta. Joko sen takia, ettei kukaan ole kuuntelemassa vanhusten muisteluita, tai he eivät itse halua asioista kertoa. Tämän kaiken tajuaa ehkä vasta siinä vaiheessa, kun veteraani käy viimeistä matkaa sinisten ristien koristamassa valkoisessa arkussa, siniristilipun johdattamana kohti maassa olevaa kuoppaa...siihen maahan kaivettua, jota hän puolusti sotarintamalla jossain päin itää.

Miten joku nykypäivän lapsi pystyy myöhemmin ymmärtämään kaikkea tätä, jos hän ei ehdi koskaan tavata yhtäkään sotiemme veteraania?  Todennäköisesti ainoaksi kosketukseksi tulee jokavuotinen perinne Tuntematon sotilas -elokuvan muodossa...jos jaksaa valvoa yömyöhälle asti sen nähdäkseen.