- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Alone in heaven

Jokainen varmaan joskus miettii, onko kuoleman jälkeen elämää: olipa se sitten uudelleensyntymistä tai taivaaseen astumista. Tai minä ainakin pohdiskelen asiaa toisinaan, etenkin hautajaisissa ja näin syksyisin, kun illat ovat synkkiä ja muutenkin masentaa.

Lähinnä pohdiskelen sitä, millainen oma taivaani olisi. Varmaankin siellä olisi läjäpäin kirjoja: vähintäänkin kaikki lempikirjani ja liuta kirjoja, joita en ehtinyt elämäni aikana lukea, mutta kovasti olisin halunnut. Mieluiten ottaisin sinne kaikki maailman kirjat, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei tylsyys ainakaan pääsisi yllättämään.

Kirjojen lisäksi tarvitsisin sinne lempimusiikkiani ja mielellään lempileffani ja tv-sarjani myös. Ja tietenkin kunnon välineistö toistamaan musiikkia ja leffoja. Mitähän vielä? Tolkuttomasti hyvää ruokaa ja juomaa sekä mahdollisuuden tehdä kaikenlaisia käsitöitä.

Tämä listaus näyttää kyllä aika pinnalliselta ja materialistiselta. Missä ovat kaikki läheiseni, enkö haluaisi heitä taivaaseeni seurakseni? No mutta tietenkin, ei kyse ole siitä. Mieltäni vain askarruttaa, olisiko minun taivaani myös heidän taivaansa? Entä jos he esimerkiksi vihaavat musiikkia, jota minä puolestani rakastan? Kärjistetysti ajatellen minun taivaani olisi silloin heidän helvettinsä. Pitäisikö minun kuunnella heidän vihaamaansa musiikkia vain silloin kun he eivät ole sitä kuulemassa? Olisiko taivaani yhä minulle mieluinen, jos joutuisin mukauttamaan mielihaluni muiden mielipiteiden ja mieltymysten mukaisiksi? Todennäköisesti ei, sillä elettyäni elämäni ja jouduttuani tekemään kompromisseja, haluaisin tehdä taivaassani mitä haluaisin ja milloin haluaisin.

Tämä ajatusketju saa minut pohtimaan, että ehkäpä taivas onkin yhteinäinen ja laaja alue, jossa jokaisella on oma nurkkauksensa. Oma nurkkaus on sitten täynnä asioita, joita itse kukanenkin arvostaa ja haluaa sisällyttää taivaaseensa. Ja läheisten ihmisten nurkkauksissa voi vierailla, vaikka sitten ilmiintymällä paikalle tai räpyttelemällä siipiä selässään, miten kenestäkin parhaalta tuntuu.

Minulle kuolemanjälkeinen taivas on jonkinlainen paratiisi, johon olen kerännyt tästä maailmasta parhaat puolet mukaani. Ajatus siitä, että joku päivä minulla on kaikki maailman aika lukea kirjoja ja kuunnella musiikkia ja katsoa elokuvia, saa minut jaksamaan arjessa eteenpäin. Tämä ajatus saa minut pahimpina aamuina nousemaan sängystä ylös, vaikka ulkona on pimeää ja synkkää, ja haluaisin vain käpertyä lämpimän peiton alle nukkumaan.