- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Magia

Miksi maailmasta puuttuu taikuus ja yliluonnollisuus? Miksi en pääse vaatekaapistani Narniaan? (Lukuunottamatta faktaa, että vaatekaapissani ei kyllä roiku turkkeja...) Miksi Tylypahkan ovet ovat minulta suljetut? (Jos unohdetaan tosiasia, että olen jästi eikä veressäni virtaa minkäänlaista taikuutta.) Miksi vampyyreja ja ihmissusia ei ole olemassa? Miksi eläimet eivät puhu ihmisten kieltä? Miksi en voi kävellä kadunkulmassa sijaitsevaan nuhjuiselta vaikuttavaan liikkeeseen ostamaan taikakaluja?

Kaikki tämä täytyy kaivella kirjoista, elokuvista ja televisiosarjoista. Ainoa keino on paeta todellisuutta mielikuvitusmaailmaan oman päänsä sisässä. Pakko kyllä myöntää, että tässä asiassa minusta on kehittynyt erittäin taitava. Ei voi kuin ihmetellä miten helppo itseä on huijata ja kehittää mielessään ties minkälaisia tarinoita, niin mahdottomia kuin teoriassakin mahdollisia.

Tällä hetkellä päähänpinttymäni on yhdysvaltalaisen Terry Goodkindin luoma Sword of Truth -kirjasarja. Päähänpinttymä se on siinä mielessä, etten ole lukenut vielä yhtään sarjan kirjaa vaikka kovasti haluaisin. Ongelmaksi muotoutui se, ettei kirjastossa ole kaikkia kirjoja; minä kun neuroottisen tarkkana ihmisenä haluan lukea sarjan kirjat järjestyksessä ensimmäisestä alkaen. Toinen pienempi ongelma on, ettei kirjoja ole käännetty suomeksi. Englannin kielen taitoni joutuisi siis testiin pitkästä aikaa. Tällä hetkellä pohdinkin, josko uskaltaisin ostaa sarjan ensimmäisen kirjan. Eniten mietityttää onko kirja niin hyvä kuin luulen, ja samalla manailen mitä kaikkia nyansseja menetänkään, kun en jokaista sanaa ymmärrä.

Löysin kirjasarjan vahingossa, koska sen pohjalta on tehty kaksi tuotantokautta pitkä televisiosarja. Törmäsin tähän sarjaan Netflixissä ja ihastuin fantasiamaailmaan heti. Eikä hyvännäköinen miesnäyttelijä haitannut ollenkaan. ;) Nyt haluankin tietää mitä kirjoissa oikeasti tapahtuu, koska yleensähän kirjat ovat täysin erilaisia kuin niistä tehdyt elokuvat tai televisiosarjat. Sitä paitsi haluan tietää miten tarina oikeasti loppuu, tv-sarjan loppu kun jättää asiat hieman avoimeksi.

Hyvin todennäköisesti ostan kirjan kesäksi ja tavailen sitä aurinkoa ottaen sanakirja toisessa kädessä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

A Dios le pido...

Niin, mitä pyytäisinkään Jumalalta? Toiveet vaihtuvat varmaan joka viikko, ehkä jopa joka päivä. Joskus haluaisin omistaa kaikki maailman kirjat, seuraavaksi pyytäisin aikaa lukeakseni ne kaikki. Joskus haluaisin, että minulla olisi kaikki maailman raha niin, ettei minun tarvitsisi käydä koskaan töissä. Voisin tehdä mitä haluaisin, eikä minun tarvitsisi koskaan miettiä riittäisivätkö rahani kaikkeen.

Jonakin päivänä toivoisin kuolevani. Toisena haluaisin elää ikuisesti. Seuraavaksi pyytäisin aikakonetta päästäkseni matkustamaan keskiajalle näkemään ritareita ja linnanneitoja. Kohta haluaisinkin matkata tulevaisuuteen ja nähdä millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet eläisivät. Jonakin hetkenä haluaisin elämäni muistuttavan elokuvia tai kirjoja. Nehän ovat onnellisia loppuja pullollaan, joten miksi en toivoisi sellaista myös itselleni? Seuraavaksi haluaisin, että sadut olisivat totta ja menninkäisiä sekä keijuja olisi oikeasti olemassa, velhoista ja vampyyreista puhumattakaan.

Mutta ehkä mikään näistä ei ole suoranaisesti pyyntö Jumalalle. Ehkä ne ovat paremminkin toiveita, jotka pyörivät ajatuksissa juuri ennen nukkumaanmenoa. Juuri sellaisia haavekuvia, joita ei uskalla edes myöntää ääneen koskaan ajatelleensa. Rationaalinen minäni tietää, ettei edes kaikkivoipa Jumala voi toiveitani täyttää, ei ainakaan tässä maailmassa. Joten miksi edes vaivata Häntä moisilla pyynnöillä.

Ehkä Jumalalle osoitetut rukoukset koskevat enemmän elämää, kuolemaa ja rakkautta niin kuin tässä Juanesin kappaleessa. Ei niinkään sellaisia joutavanpäiväisiä mahdottomuuksia kuin mitä minun päässäni pyörii päivästä toiseen.