Tuomas Holopainen on nero. Jos sitä ei joku vielä tiennyt. Holopaisen taidot yhdistettynä Marco Hietalan lauluun...ja saadaan aikaiseksi täydellinen kappale. Ainakin minun mielestäni. Tämä biisi, niin kuin monet Nightwishin tuotannosta, vie minut mielikuvitusmatkalle jonnekin kauas pois...
Pimeä talvinen ilta jossain tuolla keskellä pohjoisen erämaata, missä ihmisasutusta ei ole lähimaillakaan. Revontulia välkkyy taivaalla satunnaisesti. Tuuli puhaltaa pitkin erämaan lakeuksia pöllyttäen pakkaslunta mukanaan saaden kitukasvuiset puut heilumaan. Kuu luo maisemaan omaa valoaan. Jossain kaukana susi ulvoo täysikuulle. Jossain toisaalla ilves tassuttelee äänettömästi hangella. Tuulen mukana kantautuu soittoa, jota ei voi sanoin kuvailla. Se kietoo koko maiseman vaippaansa, verhoaa maan taikaansa. Soitto hiipuu ja tuulikin tyyntyy. Jokin on muuttunut, susikin on hiljennyt. Kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään. Elämä jatkaa kulkuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, talvi taittuu ja muuttuu kesäksi. Vain harvat, jotka osaavat kuunnella ja tulkita näkemäänsä, tietävät mitä tapahtui...ja mitä tulee tapahtumaan.
"Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuus
Mi pienen kissan jaloin luokseni hiipii
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan"
Tässä jos missä olisi aineksia kunnon fantasiaromaanille, joka olisi täynnä mystiikkaa maustettuna ripauksella shamaanitaikuutta. Jos vain löytäisi sanat joilla kertoa tarinaa...
Joskus sitä tuntee itsensä jotenkin niin vajavaiseksi, kun ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla. Ei sävelin, ei sanoin, ei kuvin. Ainoa mahdollisuus on kanavoida tunteensa muiden tuotosten kautta ja hukuttautua heidän luomiinsa maailmoihin. Saa paeta edes muutamaksi minuutiksi todellisuudesta jonnekin ihan toiseen ulottuvuuteen...vain tömähtääkseen muutaman minuutin päästä takaisin maanpinnalle. Ehkä jonkun olisi aika keksiä kappale, joka vain jatkuisi ikuisuuksiin loppumatta koskaan. Eikö silloin voisi pysytellä siellä kappaleen luomassa maailmassa pidempään...ehkä jopa ikuisuuden?