- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Taikatalvi

  
Tuomas Holopainen on nero. Jos sitä ei joku vielä tiennyt. Holopaisen taidot yhdistettynä Marco Hietalan lauluun...ja saadaan aikaiseksi täydellinen kappale. Ainakin minun mielestäni. Tämä biisi, niin kuin monet Nightwishin tuotannosta, vie minut mielikuvitusmatkalle jonnekin kauas pois...

Pimeä talvinen ilta jossain tuolla keskellä pohjoisen erämaata, missä ihmisasutusta ei ole lähimaillakaan. Revontulia välkkyy taivaalla satunnaisesti. Tuuli puhaltaa pitkin erämaan lakeuksia pöllyttäen pakkaslunta mukanaan saaden kitukasvuiset puut heilumaan. Kuu luo maisemaan omaa valoaan. Jossain kaukana susi ulvoo täysikuulle. Jossain toisaalla ilves tassuttelee äänettömästi hangella. Tuulen mukana kantautuu soittoa, jota ei voi sanoin kuvailla. Se kietoo koko maiseman vaippaansa, verhoaa maan taikaansa. Soitto hiipuu ja tuulikin tyyntyy. Jokin on muuttunut, susikin on hiljennyt. Kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään. Elämä jatkaa kulkuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, talvi taittuu ja muuttuu kesäksi. Vain harvat, jotka osaavat kuunnella ja tulkita näkemäänsä, tietävät mitä tapahtui...ja mitä tulee tapahtumaan.

"Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuus
Mi pienen kissan jaloin luokseni hiipii
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
 Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan"
 
Tässä jos missä olisi aineksia kunnon fantasiaromaanille, joka olisi täynnä mystiikkaa maustettuna ripauksella shamaanitaikuutta. Jos vain löytäisi sanat joilla kertoa tarinaa...

Joskus sitä tuntee itsensä jotenkin niin vajavaiseksi, kun ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla. Ei sävelin, ei sanoin, ei kuvin. Ainoa mahdollisuus on kanavoida tunteensa muiden tuotosten kautta ja hukuttautua heidän luomiinsa maailmoihin. Saa paeta edes muutamaksi minuutiksi todellisuudesta jonnekin ihan toiseen ulottuvuuteen...vain tömähtääkseen muutaman minuutin päästä takaisin maanpinnalle. Ehkä jonkun olisi aika keksiä kappale, joka vain jatkuisi ikuisuuksiin loppumatta koskaan. Eikö silloin voisi pysytellä siellä kappaleen luomassa maailmassa pidempään...ehkä jopa ikuisuuden?

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Number one

Tämä on ihka ensimmäinen blogini. Ja se tekee tästä viestistä ensimmäisen bloggaukseni ikinä. Jännää tämä elämä.
Myönnän, että blogin asettelu on vielä täysin vaiheessa, mutta siitä huolimatta ajattelin kirjoittaa ensimmäisen viestini. Täytyyhän minun nähdä miltä se näyttää julkaistuna ja miten ulkoasu muuttuu, kun "Ei tekstejä" häviää ruudulta.

Olen jo jonkin aikaa pohtinut oman blogin aloittamista. Lähinnä hakusessa oli se, mistä kirjoittaisin. Ja kuka ylipäätään haluaisi lukea kirjoituksiani? Nythän siihenkin mieltä painavaan kysymykseen saadaan vastaus. Eiköhän myös blogin sisältö muotoudu tässä kirjoittamisen ohessa. Alunperin ajatukseni oli lähinnä kommentoida lukemiani kirjoja ja lempimusiikkiani. Luulisin kuitenkin, että vauhtiin päästyäni kirjoitan kaikesta maan ja taivaan välillä, niin jokapäiväisistä ongelmistani kuin itseäni raivostuttavista asioista. Se jääköön nähtäväksi.

Inspiraatioita odotellessa voisin näin ajankulukseni vaikka kertoa hieman lisää. Hmm. Blogin nimi. Niin. Se vain putkahti jostakin. Alunperin idea taisi lähteä yhdestä biisistä. Törmäsin suomalaiseen Tarot bändiin pari vuotta sitten ja ihastuin Marco Hietalan ääneen. Kappaleesta I walk forever korviini osui lause: "I am made of hopes left unfulfilled." Jotenkin lauseen ajatus viehätti, joten aloin itsekin ajatella samoin. Siis, että minut oli tehty toteutumattomista toiveista. Mutta siihen voisi lisätä vielä ne toiveet, jotka ovat jo toteutuneet sekä ne, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Jollakin kieroutuneella tavalla se on totta. Meillä kaikilla on toiveita ja niistähän elämämme on tehty mitä suurimmassa määrin. Kai sitä jollain tasolla voisi ajatella, että siinä on yksi elämän tarkoituksista. Toteuttaa omat toiveet. Siitä mitä ne muut elämän tarkoitukset sitten ovat, ei minulla ainakaan ole hajuakaan. Jos joku tietää, voisi ystävällisesti antaa vinkin minullekin. Olisin siitä hyvin kiitollinen.