- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 27. marraskuuta 2015

The Piano Guys


Välttelin taas kerran opiskelua ja surffailin Youtubessa katselemassa videoita. Päädyin vahingossa kuuntelemaan The Piano Guys -nimistä kaksikkoa: toinen pimputtaa pianoa ja toinen vinguttaa selloa. Mikähän jousisoitinten kausi minulla on nyt meneillään? Kaksikko osaa kyllä soittaa, ja videot ovat hienoja. En edes yritä arvailla, miten flyygeli on saatu kaikkiin noihin paikkoihin... Mutta asiaan. He soittavat covereita nykymusiikista, ja osa kappaleista on heidän omia sävellyksiään, joihin on otettu vaikutteita niin klassisesta musiikista kuin nykymusiikista. Toimii erittäin hyvin.

Olen huomannut kuuntelevani nykyään enemmän instrumentaalista musiikkia kuin aiemmin. Sysäyksen sain, kun tajusin Hobitti-elokuvien myötä kuunnella myös soundtrackit läpi. Ja sen jälkeen olen kyllä kaivellut useiden leffojen musiikkia kuunneltavaksi. Ja muutenkin huomasin, että Youtubesta löytyy vaikka minkälaista instrumentaalista musiikkia kuunneltavaksi.

Lisäksi pystyn keskittymään kirjoittamiseen tai ylipäätään opiskeluun, jos taustalla soi musiikki. Aiemmin kykenin kuuntelemaan jopa radiota samaan aikaan. Nykyään instrumentaalinen musiikki on suosiossani. Silloin ei ainakaan keskity kuuntelemaan sanoja, vaan voi antaa musiikin virrata ylitse ja ehkä silloin oppii jotain paremmin. Haluan ainakin uskotella itselleni, että pystyn kirjoittamaan paremmin, jos taustalla soi musiikki. Musiikki antaa lisää ideoita, jos tuntuu, että muuten teksti tökkii.

Ja muutenkin on mukava rentoutua ja keskittyä vain kappaleen melodiaan eikä yrittää saada sanoista selvää. Tällainen musiikki näyttää, että maailmassa on silti vielä jotakin hyvää ja kaunista olemassa kaikista ikävistä uutisista huolimatta. 


torstai 12. marraskuuta 2015

I give up

Joskus mietin, mitä jos vain luovuttaisi ja antaisi periksi. Kovasti aina yritän jotain, mutta silti tuntuu, ettei mistään tule mitään. Mitään ei saa aikaiseksi. Tuntuu, ettei elämästä saa mitään otetta. Periaatteessa voisin tehdä ihan mitä haluaisin, ihan missä haluaisin. Silti keksin tekosyitä, etten muka voi. Perimmäisenä syynä on kuitenkin se, etten tiedä mitä haluan. Joinakin aamuina mietin, onko todella pakko nousta ylös. Mietin, eikö jo olisi kohta ilta, että voisin mennä taas nukkumaan. Joskus taas pelkään nukkumaanomenoa. Hetkinä juuri ennen nukahtamista pyörii mielessä niin paljon, etten oikein tiedä, miten suhtautua kaikkiin ajatuksiin. 

Tätäkö tämä tosiaan on, elämä siis. Sitä minä monesti mietin iltaisin. Öisin yritän kovasti ajatella vain mukavia asioita, etteivät vähätkin yöunet katoaisi jonnekin. Totesin tässä kerran, että minulla on oikeastaan yksi toive, jonka toivoisin toteutuvan. Olen sen verran ennakkoluuloinen, etten uskalla sitä myöntää koskaan ääneen. Ehkä sitten, jos se oikeasti toteutuu. Saatan olla myös pelkuri, kun en sitä ääneen myönnä. Tai sitten häpeän toivettani. En tiedä. Odotan näkeväni tähdenlennon, että voisin lähettää toiveeni jonnekin universumin syövereihin. Ehkä joku jossain kuulee sen.

Lähinnä mietin tämän yhdenkin toiveen periksi antamista. Toteaisin, ettei siitä kuitenkaan tule totta. Heittäisin pyyhkeen kehään ja alkaisin ihmetellä elämää joltain muulta kantilta. Ehkä saisin uskoteltua itselleni, että tässä maailmassa on jotain muutakin toivomisen arvoista. Unelmia minulta ei kuitenkaan puutu, mutta realistina tiedän, etteivät ne kaikki todellakaan voi toteutua. 

Onneksi on olemassa musiikki. Sen syövereihin voi hukuttautua milloin vain ja unohtaa ongelmat ainakin hetkeksi. Monesti se myös lohduttaa.