- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

The Sword of Shannara


En tiedä, miten onnistun törmäämään fantasiakirjoihin, joita ei ole suomennettu. Tässä on taas yksi eeppinen fantasiasarja, josta on käännetty suomeksi vain muutama kirja. Ymmärtääkseni Terry Brooksin Shannara-sarja koostuu lähinnä trilogioista, joista The Sword of Shannara on ensimmäinen. Seuraava sarja on neliosainen Heritage of Shannara, joka on jollain mystisellä logiikalla suomennettu. Oli sitten pakko tarttua englanninkieliseen teokseen, mutta ehkä seuraavat kirjat kokeilen lukea suomeksi. Englanniksi lukeminen ei siis ole mikään ongelma, mutta tykkään mieluummin lukea fantasiaa suomeksi. Syynä tähän on oikeastaan se, että joskus fantasiaelementtejä on vaikea ymmärtää, etenkin jos ilmiöille tms. on annettu ihan uusi nimitys. Poikkeuksena mainittakoon Game of Thrones, jonka ensimmäisen osan luin suomeksi enkä tykännyt käännöksestä yhtään. Loput osat oli pakko lukea enkuksi, koska Winterfellin kääntyminen Talvivaaraksi ei vain toiminut päässäni ollenkaan. Tosin katsoin tv-sarjaa ennen kuin luin kirjoja, joten ehdin tottua englanninkielisiin nimityksiin... Brooksin fantasia on seikkailufantasiaa, joten tekstin ymmärtäminen ei ole ongelma, koska fantasiamaisuus ilmenee lähinnä hahmoissa (kääpiöitä, haltioita, demoneja...) sekä hahmojen taikavoimissa.

Trilogian ensimmäinen osa The Sword of Shannara muistuttaa pelottavalla tavalla Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Luinkin netistä kommentteja, joissa kritisoitiin Brooksin kirjoja nimenomaan siitä, että yhteyksiä Tolkieniin on havaittavissa. Kirjan esipuheessa Brooks mainitsee TSH:n vaikutuksen kirjoittamiseensa, joten se sai minut kiinnittämään yhtäläisyyksiin huomiota. Kirjassa on druidi Allanon, jolla on taikavoimia. Muutenkin hahmo on mystinen, eikä hänen tekemisiään pahemmin selitellä. Vähän samanlainen hahmo kuin Gandalf. Lisäksi yhden haltian nimi on Durin, mikä sai minut TSH-fanina kiemurtelemaan epämukavasti: antaa nyt kääpiön nimi haltialle... Lisäksi kirja kertoo siitä, kuinka Allanonin johdolla joukko ihmisiä, kääpiöitä ja haltioita lähtee etsimään Shannaran miekkaa, jotta he voisivat voittaa pahan ilmentymän Warlock Lordin. Vähän tuli Sormuksen saattue tästä mieleen...

Kaksi muuta osaa The Elfstones of Shannara ja The Wishsong of Shannara kertovat vastaavanlaisen tarinan. Allanon hakee Ohmsfordin perheen jäsenen mukaansa, koska tarvitsee suvussa kulkevien taikavoimien apua estääkseen demoneita (tai muita pimeän voimien ilmentymiä) valtaamasta maailmaa. Kirjan sivut kyllä kääntyvät tiuhaan tahtiin (tai niin tiuhaan kuin vieraskielisen kirjan sivut voivat) ja juoni vetää mukanaan, mutta jotakin kirjoista jää puuttumaan. Ehkä tarinoiden samankaltaisuus häiritsee, vaikka en kirjoja lukenutkaan putkeen. Toisaalta kirjat ovat tuttua ja turvallista eeppistä fantasiaa: hyvä ja paha taistelevat maailman herruudesta.

Brooksin luoma maailma on mielenkiintoinen ja luen kyllä muutkin samaan maailmaan liittyvät kirjat jossain vaiheessa. Taas kerran olen iloinen kirjaston kattavasta valikoimasta, jopa nämä englanninkieliset kirjat löytyvät sieltä. Trilogian toisen osan pohjalta on tehty tv-sarja  The Shannara Chronicles, johon tutustuin ennen kuin olin kirjoista kuullutkaan. Sen mitä sarjasta muistan poikkeaa kirjan juonesta, ja jatkoakin sarjalle on tulossa tänä vuonna. Täytyy ehkä verestää muistoja sarjan osalta ennen uuden kauden alkamista. Kirjat kyllä sopivat hyvin tv-sarjaksi, sillä turhaa höpinää niissä ei ole, vaan seikkailu alkaa saman tien eikä sen päättymisen jälkeisiä olotiloja jäädä sivutolkulla pohtimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!