Kappale
tuo mieleeni elävästi yhden kesän vuosia sitten. Ville Valon matalankarhea ääni
raikui radiosta harva se päivä. Tuona kesänä olimme jokaisen liikenevän hetken
mökillä, ja siellähän radio oli päällä lähes lakkaamatta aamusta iltaan.
Silloin tällöin radio kannettiin jopa pihalle asti. Etenkin syksymmällä, kun
jokainen joutui kantamaan kortensa kekoon ja möyrimään viinimarjapuskissa
vattupehkoista puhumattakaan, että kaikki marjat tulisi kerättyä talteen. Radiolle
varattiin oma paikka pensaiden välistä, toihan musiikki jotain hupia työnteon
oheen.
Nyt kun katselee ikkunasta ulos ja näkee sateen ropisevan ikkunoihin ja tietää, että seuraavana päivänä pitää nousta laittoman aikaisin töihin, sitä vain kaipaa noita vuosien takaisia kesiä. Kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja siitä pystyi nauttimaan täysin rinnoin milloin halusi. Päivät sai viettää huolettomasti miten halusi, kavereiden kanssa puuhastellen tai mökillä omasta rauhasta nauttien. Nyt tuntuu kuin se kaikki olisi mennyttä vain, aivan kuin sitä aikaa ei enää koskaan saisi takaisin. Jospa olisin tajunnut sen silloin...olisin nauttinut vapaudesta kaksin verroin enemmän.
Nyt se on jo myöhäistä.
Nyt kun katselee ikkunasta ulos ja näkee sateen ropisevan ikkunoihin ja tietää, että seuraavana päivänä pitää nousta laittoman aikaisin töihin, sitä vain kaipaa noita vuosien takaisia kesiä. Kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja siitä pystyi nauttimaan täysin rinnoin milloin halusi. Päivät sai viettää huolettomasti miten halusi, kavereiden kanssa puuhastellen tai mökillä omasta rauhasta nauttien. Nyt tuntuu kuin se kaikki olisi mennyttä vain, aivan kuin sitä aikaa ei enää koskaan saisi takaisin. Jospa olisin tajunnut sen silloin...olisin nauttinut vapaudesta kaksin verroin enemmän.
Nyt se on jo myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!