- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ylpeys ja ennakkoluulo


Olin positiivisesti yllättynyt, kun sivistin itseäni noin vuosi sitten lukemalla viimein Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -klassikon. Minä oikeasti pidin siitä. Kun huomasin kirjan tarjouksessa, minun oli pakko ostaa se omaan hyllyyni. Kirja on ulkonäöltään hieno ja Kersti Juvan uutta käännöstä lukee mielellään. Olen sitä mieltä, että monia klassikoita on hankala ja raskas lukea, koska suomennokset ovat vanhoja, eivätkä välttämättä kovin hyviä. Tämä on ehkä ikäpolvikysymys, nykynuorelle esimerkiksi 1960-luvulla käännetty teos voi helposti tuntua vanhahtavalta ja senkin takia vaikeaselkoiselta. Juvan käännöstä luki kyllä sujuvasti, eikä kirjan parissa montaa iltaa tarvinnut viettää, kun se oli luettu.

Aiemmin olen lukenut Brontën sisarusten vastaavanlaisia romantiikkaan vivahtavia romaaneja, mutta niistä en pitänyt läheskään näin paljon. Tosin siitä on aikaa, kun ne olen lukenut, joten ehkä uusintakierros voisi olla paikallaan. Etenkin nyt kun klassikoista on enemmän kokemusta, ja niiltä ei ehkä odota samanlaista lukuelämystä kuin jos kyseessä olisi nykykirjallisuus. Lukioikäisenä en ymmärtänyt monenkaan klassikon arvoa, mutta nyt kirjallisuusopintojen aikana olen alkanut ymmärtää klassikoita paremmin.

Austenia lukiessa unohdin täysin lukevani parisataa vuotta sitten kirjoitettua tarinaa. Kirjan vahvuutena onkin varmasti ajankohtaisuus. Jopa nykypäivän lukija kykenee samaistumaan tarinaan, vaikka puitteet ovat aivan toiset. Onhan rakkaustarinoissa jotakin iätöntä. Muutkin Austenin kirjat ovat nyt lukulistalla, joten toivottavasti niistä löytyy yhtä hyviä lukuelämyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!