Kotimainen romanttinen hömppäkomedia. Juuri sitä mitä aina silloin tällöin tarvitsee. Voi vain heittää aivot narikkaan ja naureskella hahmojen kommelluksille. Kyllähän suurin osa romanttisista komedioista on täysin ennalta arvattavia lopputuloksen suhteen. Mielestäni lopputulos näissä ei olekaan se olennaisin juttu vaan se matka. Miten ja kuinka monen mutkan kautta pariskunta päätyy lopulta yhteen, kuinka monta vastoinkäymistä tielle pitää sattua ennen kuin onnellinen loppu on mahdollinen. Ehkä juuri sen takia ihmiset katsovat näitä elokuvia vuodesta toiseen, lukevat samalla kaavalla kirjoitettuja kirjoja. He tuntevat kaavan ja tietävät lopputuloksen. Ainoaksi yllätysmomentiksi jääkin se, miten loppuun päästään, vaikka siinäkin on usein toistuvia elementtejä. Omasta mielestäni juuri ne pienet yllättävät jutut tekevät romanttisista hömppäleffoista viihdyttävää katsottavaa. Jos elokuva ei sisällä mitään yllätystekijöitä, niin silloin kaavaa on seurattu ehkä liiankin tiukasti.
Myönnän, että kotimaisia elokuvia tulee katsottua aika vähän. Lähinnä vilkuilen niitä televisiosta, jos sieltäkään. Yleensä niissä pitää olla jokin juju, että minut saa raahattua elokuviin asti. Ainoat oikeat -leffassa kyseessä oli Eva&Manu dueton versio Kun aika on -biisistä. Törmäsin Youtubessa videoon, jossa näkyi pätkiä elokuvan kohtauksista. Sen jälkeen katsoin elokuvan trailerin ja päätin, että tämä elokuva pitää käydä katsomassa. Jo trailerista sai sen kuvan, että taattua hömppää on luvassa. Ehkä Sonera-miehellä oli oma vaikutuksensa...
En nyt ehkä omaan hyllyyni ostaisi elokuvan dvd:tä, mutta enköhän liimaa takamukseni telkkarin eteen jahka elokuva sinne asti päätyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!