Chisun Yksinäisen keijun tarina on koskettava. En pahemmin pidä Chisun muusta tuotannosta, mutta tämä kappale vain jotenkin kolahti. Ehkä syynä olivat keijukaiset, peikot ja faunit...
Harvemmin keiju on yksinäinen, harvemmin keiju on
surullinen. Eihän faunikaan uskonut keijun murheita ennen kuin keijua ei enää
ollut. Vasta sen jälkeen niin faunit kuin peikotkin ymmärsivät, että jos elettäisiin aina lähekkäin, ei suru veisi mukanaan, niin kuin laulussa
todetaan.
Itse näen silmissäni hennon, sirorakenteisen keijun.
Hänellä on vaaleat pitkät hiukset ja niittyleinikin värinen mekko. Pienet
keijupölyä kimaltelevat siivet ovat jo väsyneet. Sinisten silmien katse on surullinen.
Myönnän, että joskus olen hyvinkin voinut olla fauni. Joku on ehkä
kertonut tai ainakin yrittänyt kertoa mieltä painavista asioistaan minulle,
mutta olen sivuuttanut koko asian pelkällä olankohautuksella. Samalla kuitenkin
samaistun myös keijuun. Joskus tuntuu, että vaikka kuinka huutaisi, ei sitä kuitenkaan kukaan kuulisi.
Olen aika yllättynyt, miten vaivattomasti ihminen pystyy kätkemään muilta sen tosiasian, ettei kaikki ehkä olekaan ihan kunnossa. Miten helppoa onkaan sivuuttaa mahdolliset ongelmat pelkällä olankohautuksella, ja huijata niin itseään kuin muitakin. Jonakin aamuna sitä sitten herää todellistuuteen ja tajuaa, ettei mikään ole kunnossa.
Sillä oikeassahan laulu on. Meidän pitäisi osata kuunnella toisiamme. Meidän pitäisi huomata, jos jollakulla on paha olla. Samalla se yhdistää meitä kaikkia. Keijut, faunit ja peikot voivat elää yhdessä toistensa kanssa. He voivat auttaa toisiaan pääsemään elämän suruista ja ongelmista yli. Ei pienen keijun tarvitsisi kestää kaikkea yksin, ei surun tarvitsisi viedä häntä mukanaan.
Kuinkahan monta pientä keijua tälläkin hetkellä hieroo keijupölyä siipiinsä, että jaksaisi eteenpäin? Minä taidan tietää ainakin yhden.
Olen aika yllättynyt, miten vaivattomasti ihminen pystyy kätkemään muilta sen tosiasian, ettei kaikki ehkä olekaan ihan kunnossa. Miten helppoa onkaan sivuuttaa mahdolliset ongelmat pelkällä olankohautuksella, ja huijata niin itseään kuin muitakin. Jonakin aamuna sitä sitten herää todellistuuteen ja tajuaa, ettei mikään ole kunnossa.
Sillä oikeassahan laulu on. Meidän pitäisi osata kuunnella toisiamme. Meidän pitäisi huomata, jos jollakulla on paha olla. Samalla se yhdistää meitä kaikkia. Keijut, faunit ja peikot voivat elää yhdessä toistensa kanssa. He voivat auttaa toisiaan pääsemään elämän suruista ja ongelmista yli. Ei pienen keijun tarvitsisi kestää kaikkea yksin, ei surun tarvitsisi viedä häntä mukanaan.
Kuinkahan monta pientä keijua tälläkin hetkellä hieroo keijupölyä siipiinsä, että jaksaisi eteenpäin? Minä taidan tietää ainakin yhden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!