- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Tapaaminen Elämän kanssa


Miksi minun postiluukustani ei ole tipahtanut kutsua tapaamiseen elämäni kanssa? Pieni juttutuokio hänen kanssaan ei ehkä olisi pahitteeksi. Välillä unohdan elää. Jämähdän junnaamaan paikalleni. Päiviä tai viikkoja myöhemmin huomaan eläneeni päivästä toiseen kuin automaattiohjauksella. Mikään ei ole rikkonut rutiinia. Tai jos onkin, ei se kovin kummoinen hyppy tuntemattomaan ole ollut, koska muistijälkeä ei ole kerran jäänyt.

Cecelia Ahernin kirja Tapaaminen Elämän kanssa sai minut ajattelemaan omaa elämääni. Jos se olisi ihmisen ruumiillistuma, miltä se näyttäisi? Olisiko se viimeisimmän muodin mukaan pukeutunut kaunis nainen korkokengissään ja hiukset nätisti laitettuna, täydellinen meikki naamallaan? Vai olisiko se vanha mies ryppyisessä ikivanhassa puvussaan? Ehkä elämäni olisi paremminkin takkutukkainen nuori tyttö tai poika hieman risaisissa ja kulahtaneissa vaatteissa.

Kirjan päähenkilö Lucy ei halua kenenkään näkevän kuinka onneton hän oikeasti on. Miesystävä jätti, ja Lucy sai potkut työpaikastaan. Hän asuu pienessä nuhruisessa yksiössä, kylpyhuoneen lamppu on ollut palaneena ainakin vuoden. Pakastimesta löytyy vain jäätä ja valmisaterioita. Hän välttelee ystäviään, koska ei halua kertoa heille totuutta elämästään. Niinpä hän valehtelee kaikille. Kuitenkin asiat alkavat muuttua, kun Lucy tapaa Elämän. Jo pelkästään valehteleminen alkaa tökkiä: jokaisesta Lucyn suustaan päästämästä valheesta Elämä kertoo muille jonkun totuuden.

Minulle ei ainakaan haittaisi, vaikka elämäni itse omassa persoonassaan tulisi minua tapaamaan ja ravistelisi minut hereille tästä apaattisesta olotilasta. Jo pelkästään hänen näkemisensä saattaisi saada muutoksen aikaan. Nimittän kirjassa Lucyn onnellisuus vaikuttaa suoraan Elämän olemukseen. Eli mitä paremmin Lucylla menee, sitä paremmassa kunnossa Elämä on.

Toisaalta minua pelottaisi nähdä millainen ilmestys oma Elämäni sitten loppujen lopuksi olisi. Jos tapaisin rähjäisen ja äkäisen tyypin toimistossaan, tietäisin ainakin heti kättelyssä elämäntilanteeni kaipaavan pikaisesti muutosta.
Uskaltaisinko ottaa riskin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!