En edes muista, mistä kuulin Veronica Rothin Divergent-sarjasta. Viimeistään kai siinä vaiheessa kun elokuvien trailerit alkoivat pyöriä netissä. Tai sitten Goodreadsin listoilla. Eipä sillä kai väliä ole. Kuitenkin nappasin kirjat kirjastosta mukaani, kun kerrankin pyörin nuortenosastolla. Ajattelin sivistää itseäni tämänkin sarjan suhteen vihdoin ja viimein. Myönnän, että nyt "aikuisena" tulee luettua yhä vähemmän nuortenkirjoja. Toisaalta sääli, koska kyllähän niitä nyt muutkin voivat lukea kuin nuoret. Ja nuori aikuinen kai minä vielä sentään olen. Itse olen lähinnä keskittynyt lukemaan uudestaan kirjoja, joita itse nuorempana luin. Ja nytkin tartun lähinnä uusiin kirjasarjoihin, jotka ovat muutenkin pinnalla. Enkä edes tartu niihin tuoreeltaan vaan vasta monen vuoden kuluttua ilmestymisestä.
Kirjojen juonesta sen verran, että Kaupungin asukkaat on jaettu viiteen eri osastoon: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Teräviin, Rehteihin ja Sopuisiin. 16-vuotiaana kaikki tekevät taipumustestin, joka kertoo, mihin osastoon kukin kuuluu. Yleensä lapset valitsevat vanhempiensa osaston, ja jos joku vaihtaa osastoa, silloin käytännössä katkaisee kaikki siteensä perheeseensä. Osastojen lisäksi ovat sitten osattomat, jotka ovat yhteiskunnan alinta sakkia, kuten nykypäivän kodittomat tai slummien asukit. Ja sitten on myös divergenttejä, outolintuja, joilla on taipumuksia useampaan osastoon. Kun päähenkilö Tris vaihtaa Vaatimattomasta Uskaliaaseen, niin siitähän tapahtumat lähtevät vierimään. On kaikenlaista taistelua milloin ketäkin vastaan, kapinaa, yrityksiä päättää mikä on oikein ja mikä väärin, kenelle olla uskollinen...
Rothin Divergent-trilogia oli pitkästä aikaa sarja, joka jätti tyhjän tunteen luettuani kolmannen osan loppuun. Ei sarja täydellinen ollut, mutta jos olisin lukenut kirjat yläasteella, olisin varmasti ahminut ne vielä nopeammin ja pitänyt niitä lähes täydellisinä, loppua lukuunottamatta tietenkin. Olisin varmaan ollut ihan lääpälläni Trisin ja Tobiaksen rakkaustarinasta. Jos olisin lukenut kirjat heti ilmestyessään, en tiedä, miten olisin jaksanut odottaa seuraavan ilmestymistä. Nyt sentään luin kirjat melkolailla putkeen. Kakkososan lopetus vain oli sellainen, että oli pakko jatkaa suoraan kolmanteen.
Näin vähän aikuisempana lukijana kaipasin enemmän taustatietoja ja tieteellisiä selityksiä, kuten seerumeista...ja ylipäätään yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kyllä niitä viimeisessä kirjassa toki selitettiin, mutta jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän. Kirjoissa käsiteltiin kuitenkin aiheita, jotka saivat minut toisinaan pysähtymään ja pohtimaan vuorosanojen todellista merkitystä. Joskus mietin kyllä, että miten 16-vuotias Tris voi tajuta jotain niin syvällistä. Mutta toisaalta, erilainen maailma, joten kai sekin ihan mahdollista on. Ja miten niin nuori voi päättää, millaista elämää haluaa loppuelämänsä viettää. Tosin vertautuu kai tuollainen päätös nykypäivän koulutusmahdollisuuksiin: meneekö lukioon vai ammattikouluun, yliopistoon vai ammattikorkeaan. Enkä ollut niin kiinnostunut rakkaustarinasta, vaikka olihan se nyt söpöä luettavaa. Plussaa sentään siitä, että ei mitään kolmiodraamaa tarvinnut lukea. Mutta sitten taas toisaalta ihmisiä kuoli vähän väliä. Tuli jo ihan Game of Thrones mieleen. Sarkastisesti mietin jo jossain vaiheessa, että ei kai kirjan lopussa jäljelle jää ketään. Noh, onneksi olin väärässä. Tiivistetysti siis sanottuna, onneksi rakkaustarina ei ollut kirjan ainoa vetävä voima. Sen sijaan yhteiskunnallinen tilanne kiinnosti enemmän, ja mietin pitkään, miten tuollaiseen tilanteeseen on päästy, ja miten ihmiset todella luulevat, että kaikki ihmiset voi yksiselitteisesti jakaa viiteen eri osastoon luonteensa perusteella.
Viimeinen osa oli pakko ahmia yhdessä päivässä, koska satuin netistä lukemaan jotain spoilereita kirjan lopusta, ja minun vain oli pakko saada tietää, mitä tapahtui. Nytpähän tiedän. Eikä loppu huono ollut; ei vain sellainen, jota olin odottanut. Lopetus antaa kuitenkin toivoa tulevaisuudelle, mikä nykyään tuntuu olevan minulle tärkeä kriteeri kirjoissa. Kai nykyinen yhteiskunnallinen tilanne maailmalla saa kaipaamaan jopa kirjoilta toivoa siitä, että joskus tulevaisuudessa asiat ovat paremmin.
Satuin löytämään Amber Runin kappaleen I found juuri samaan aikaan kuin luin trilogiaa. Nyt ne yhdistyvät mielessäni väistämättä. Aina kun kuulen laulun, muistan Trisin ja Tobiaksen tarinan. Ja kaiken siihen liittyvän.
Satuin löytämään Amber Runin kappaleen I found juuri samaan aikaan kuin luin trilogiaa. Nyt ne yhdistyvät mielessäni väistämättä. Aina kun kuulen laulun, muistan Trisin ja Tobiaksen tarinan. Ja kaiken siihen liittyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!