Kahden vanhan naisen pitämä nappikauppa on kuin tuulahdus suoraan vanhoilta hyviltä ajoilta. Pelkästään nappeja myyvä erikoisliike taitaa olla katoavaa kansanperinnettä nykyään. Kauppa sijaitsee mukulakivisen kävelykadunpätkän varrella, mikä luo idyllisen miljöön tapahtumille. Ajatus nappikaupasta näin käsityöihmisen näkövinkkelistä on kutkuttava. Haluaisin kyllä vierailla nappikaupassa, ihan vain ihmetellä seinänkokoista hyllykköä, joka on täynnä mitä erilaisimpia nappeja.
Nappikaupan naiset kuuluu jokavuotiseen syyslukemistooni. Ehkä se johtuu siitä, että luin sen ensimmäisen kerran syksyllä monta vuotta sitten, joten kirjasta tulee väistämättä mieleen pilviset päivät ja märkä oranssien lehtien täplittämä nurmikko. Ja onhan kirja pullollaan Tuija Lehtisen tuttua hauskaa dialogia, joten kyllä lukuhetki kummasti piristää harmaan syyspäivän keskellä.
Morsiuskamari sijoittuu samaan miljööseen, aikaa vain on kulunut muutamia vuosia. Samoja henkilöitäkin Hopealähteenkadulla kuljeskelee, mutta luonnollisesti mukana on myös uusia tuttavuuksia. Nappikauppa on kuitenkin kokenut pienen muutoksen: siitä on tullut myös kahvila. Jos olin halunnut vierailla pelkästään nappikaupassa ihmettelemässä, niin sen muututtua kahvilaksi, olisin todellakin poikennut sinne kahville. Eipähän olisi tarvinnut keksiä minkäänlaista tekosyytä poiketa sisälle.
Kirjojen miljöössä vain on sitä jotakin... En tiedä, miksi mukulakivikatu ja sen vanhat rakennukset pikku kauppoineen saivat minut haltioituneeksi. Toivoisin itsekin löytäväni jotakin vastaavanlaista. Ehkäpä minunkin pitäisi vain lähteä pääräättömästi vaeltelemaan pitkin kaupungin katuja. Silloin saattaisin ehkä törmätä vastaavanlaiseen miljööseen tai peräti samanhenkiseen nappikauppa-kahvilaan. Ehkä minunkin elämässäni alkaisi silloin tapahtua jotakin.
![]() |
| (c) Heli |
Ostin Morsiuskamarin uteliaisuuttani miki-kirjan muodossa, enkä vieläkään oikein
tiedä, mitä mieltä tästä uudesta kirjaformaatista pitäisi olla. Taidan
kuitenkin pitää siitä enemmän kuin pokkarista. Se vie vähemmän tilaa,
mutta huono puoli on kirjan ohuet sivut. Mieleeni tuli ala-asteella
saatu virsikirja... Ainakaan kirjan kannet eivät leviä niin kuin pokkareiden kansilla on tapana tehdä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!