- Pohdiskeluja lähinnä musiikista, kirjoista ja elokuvista.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Romaani ihmiskunnan aamuhämärästä


Kirjan koko kiinnitti huomioni ensimmäiseksi. Kaikki sarjan kirjat olivat paksuja. Ja värikkäitä. Jokainen kirja oli erivärinen, joten ne erottuivat massasta. Takakansitekstien perusteella sarja vaikutti mielenkiintoiselta. Päätin ottaa ensimmäisen kirjan kokeiltavaksi. Ja sillä tiellä olen edelleen. Tämä on sarjan kolmas kirja, enkä vielä ole kyllästynyt lukemaan näitä tiiliskiven kokoisia kirjoja.

Eletään vuosia nakki ja pottu, kun jääkausi peitti suuren osan Euroopasta alleen. Mammutteja vaeltelee luonnossa ja ihmisiäkin on vielä kahta eri lajia olemassa. (Wikipediaan turvautuen kyseessä olivat neandertalinihmiset, jotka kirjassa kutsuivat itseään Klaaniksi sekä Cro-Magnonin ihmiset, joita Klaani kutsui Muiksi.) Sarja kertoo nykyihmistä muistuttavan tytön, Aylan, elämästä valottaen samalla millaista elämä tuohon aikaan on mitä todennäköisimmin ollut. Sarjan kolmannessa kirjassa Ayla elää ensimmäistä kertaa elämässään kaltaistensa ihmisten kanssa. Hän oli elänyt aiemmin Klaanin kanssa menetettyään perheensä maanjäristyksessä. Hänestä tuli klaanikansan jäsen, vaikka hän olikin Muiden tytär. Erilaisuudesta tulee kuitenkin ongelma ja monien mutkien kautta Ayla lähtee etsimään kaltaisiaan ihmisiä. Hän on kuitenkin erilainen myös Muihin verrattuna, lapsuus klaanikansan parissa on jättänyt häneen jälkensä. Muut ihmettelevät Aylan tapoja, lisäksi heistä on ennenkuulumatonta, kun Ayla kesyttää sudenpennusta itselleen lemmikin. Vaikka tarina on pelkkää kirjailijan mielikuvitusta, kirja antaa omalla tavallaan kuvan siitä millaista elämä oli silloin kun elettiin metsästyskulttuurissa.

Kirjoja lukiessani olen useaan kertaan miettinyt yhtä asiaa. Mitä nykyihmiselle tapahtuisi, jos hänet heitettäisiin yhtäkkiä kirjan ympäristöön? Talot olisivat alkeellisia majoja tai peräti luolia, peseytyminen kuumalla vedellä ei onnistuisi joka päivä, ruuan hankinta tarkoittaisi metsästämistä ja erilaisten kasvien keräämistä ja vaatteetkin pitäisi ommella itse metsästettyjen eläinten nahoista. Ja oma hengissä pysyminen riippuisi kaikesta tästä. Nykyajan mukavuudet olisivat vasta tuhansien vuosien päässä, elämää paljon helpottavia ratkaisuja ei olisi vielä edes keksitty. Toisaalta, ei tarvitsisi murehtia opiskelusta, ammatista, tai työpaikasta... Ei olisi pakko miettiä päätään puhki mikä minusta tulee isona. Tärkeintä olisi kasvaa aikuiseksi, mennä naimisiin silloisen tavan mukaan ja perustaa perhe. Jos taipumuksia johonkin tiettyyn "ammattiin" olisi, sitä vain alkaisi tehdä kyseistä työtä. Tänä päivänä asiat eivät mene aivan niin…

Onko elämä muuttunut sen helpommaksi tai vaativammaksi näiden tuhansien vuosien aikana? Ongelmat vain ovat muuttuneet. Olemmeko sen onnellisempia tai onnettomampia nyt kuin esihistorialliseen aikaan? Silloin ihmisten unelmoivat lähinnä perheestä, ja se oli heille elämän tärkein asia. Nykyään se voi perheen lisäksi olla ammatti tai vaikka harrastus. Perheen perustaminen ei ehkä ole se ensimmäinen asia, joka nuorilla on mielessä. Toisin oli tuohon aikaan…

En tiedä pystyisinkö elämään niin kuin ihmiset elivät siihen aikaan. Ongelmaksi muodostuisi mitä todennäköisimmin juuri kysymys perheen perustamisesta. Jos minua kauhistuttaa perustaa perhe joskus hamassa tulevaisuudessa tässä ajassa, niin millaisessa paniikissa olisin ollut tuolloin? Tosin, eläminen tänä päivänäkin mietityttää toisinaan ja paljon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!