Kirjan koko kiinnitti huomioni ensimmäiseksi. Kaikki sarjan kirjat olivat
paksuja. Ja värikkäitä. Jokainen kirja oli erivärinen, joten ne erottuivat
massasta. Takakansitekstien perusteella sarja vaikutti mielenkiintoiselta.
Päätin ottaa ensimmäisen kirjan kokeiltavaksi. Ja sillä tiellä olen edelleen.
Tämä on sarjan kolmas kirja, enkä vielä ole kyllästynyt lukemaan näitä
tiiliskiven kokoisia kirjoja.
Eletään vuosia nakki ja pottu, kun jääkausi peitti suuren osan Euroopasta
alleen. Mammutteja vaeltelee luonnossa ja ihmisiäkin on vielä kahta eri lajia
olemassa. (Wikipediaan turvautuen kyseessä olivat neandertalinihmiset, jotka
kirjassa kutsuivat itseään Klaaniksi sekä Cro-Magnonin ihmiset, joita Klaani
kutsui Muiksi.) Sarja kertoo nykyihmistä muistuttavan tytön, Aylan, elämästä
valottaen samalla millaista elämä tuohon aikaan on mitä todennäköisimmin ollut.
Sarjan kolmannessa kirjassa Ayla elää ensimmäistä kertaa elämässään
kaltaistensa ihmisten kanssa. Hän oli elänyt aiemmin Klaanin kanssa menetettyään
perheensä maanjäristyksessä. Hänestä tuli klaanikansan jäsen, vaikka hän olikin
Muiden tytär. Erilaisuudesta tulee kuitenkin ongelma ja monien mutkien kautta
Ayla lähtee etsimään kaltaisiaan ihmisiä. Hän on kuitenkin erilainen myös
Muihin verrattuna, lapsuus klaanikansan parissa on jättänyt häneen jälkensä.
Muut ihmettelevät Aylan tapoja, lisäksi heistä on ennenkuulumatonta, kun Ayla
kesyttää sudenpennusta itselleen lemmikin. Vaikka tarina on pelkkää
kirjailijan mielikuvitusta, kirja antaa omalla tavallaan kuvan siitä millaista
elämä oli silloin kun elettiin metsästyskulttuurissa.
Kirjoja lukiessani olen useaan kertaan miettinyt yhtä asiaa. Mitä
nykyihmiselle tapahtuisi, jos hänet heitettäisiin yhtäkkiä kirjan ympäristöön?
Talot olisivat alkeellisia majoja tai peräti luolia, peseytyminen kuumalla
vedellä ei onnistuisi joka päivä, ruuan hankinta tarkoittaisi metsästämistä ja
erilaisten kasvien keräämistä ja vaatteetkin pitäisi ommella itse
metsästettyjen eläinten nahoista. Ja oma hengissä pysyminen riippuisi kaikesta
tästä. Nykyajan mukavuudet olisivat vasta tuhansien vuosien päässä, elämää
paljon helpottavia ratkaisuja ei olisi vielä edes keksitty. Toisaalta, ei
tarvitsisi murehtia opiskelusta, ammatista, tai työpaikasta... Ei olisi pakko
miettiä päätään puhki mikä minusta tulee isona. Tärkeintä olisi kasvaa
aikuiseksi, mennä naimisiin silloisen tavan mukaan ja perustaa perhe. Jos
taipumuksia johonkin tiettyyn "ammattiin" olisi, sitä vain alkaisi
tehdä kyseistä työtä. Tänä päivänä asiat eivät mene aivan niin…
Onko elämä muuttunut sen helpommaksi tai vaativammaksi näiden tuhansien
vuosien aikana? Ongelmat vain ovat muuttuneet. Olemmeko sen onnellisempia tai
onnettomampia nyt kuin esihistorialliseen aikaan? Silloin ihmisten unelmoivat
lähinnä perheestä, ja se oli heille elämän tärkein asia. Nykyään se voi perheen
lisäksi olla ammatti tai vaikka harrastus. Perheen perustaminen ei ehkä ole se
ensimmäinen asia, joka nuorilla on mielessä. Toisin oli tuohon aikaan…
En
tiedä pystyisinkö elämään niin kuin ihmiset elivät siihen aikaan. Ongelmaksi
muodostuisi mitä todennäköisimmin juuri kysymys perheen perustamisesta. Jos
minua kauhistuttaa perustaa perhe joskus hamassa tulevaisuudessa tässä ajassa,
niin millaisessa paniikissa olisin ollut tuolloin? Tosin, eläminen tänä päivänäkin mietityttää toisinaan ja paljon...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!